Tukko

Ajatus ei kulje. Pää tuntuu samalta kuin sieraimet pahimman kesäflunssan aikaan. Mistä tähän vaivaan löytyisi nenäliina ja nasoliini?

Jos saisi nukuttua yhden kunnon yön. Tai edes kunnon päivätorkut. Tulisi nyt tuo kahdeskymmenes hammaskin läpi ja lakkaisi kiusaamasta pientä öisin ja päivisin. Elättelen toiveita, että vaivan loputtua taaperokin kaipaa omaa tilaa ja kaikki nukkuvat paremmin. Kuten kokeneempi äiti kerran totesi, asiat on hyvin, kunhan kaikki saa riittävästi unta.

Projektien lista on pitkä, energiatolppa lyhyt. Hitaasti hyvä tulee, muistutan itseäni viivatessa paperilta jonkun kohdan yli. Onhan meillä juokseva vesi, toimiva viemäri ja sähköt. Seinät suojana, katto kasassa ja ruokaa kaapissa. Monta isoakin juttua on saatu tehtyä. Muistellako aikaansaannoksia vai tuhahdella tekemättömien perään?

Seinäkellot raksuttavat epätahtiin. Istun vain, tekemättä mitään. En tohdi häiritä herkkäunisen päivätorkkuja kolistelemalla, enkä kyllä jaksaisi tehdä mitään, vaikka herättämisestä ei tarvitsisi huolehtia. Sysään syrjään stressin kaikesta ja huokaan. Kyllä se tästä!

Maanantaina

Viime viikko meni lähinnä siivotessa, järjestellessä ja tavaroille paikkaa etsiessä. Kämppä saatiin siihen kuntoon, että eilen kehtasi kutsua kylään ensimmäiset vieraat. En ollut aiemmin kerennyt omaa pihaa kauemmas, mutta tänään päätettiin lähteä lähialueelle tutkimusretkelle. Kävin tarkistamassa, onko koomisen näköinen pikkuriikkinen postitoimisto todellakin toiminnassa (kyllä, auki jopa jokaisena arkipäivänä parin tunnin ajan ) ja hymyilin mahtipontisen kuuloisille tiennimille.

Hiekan rahistessa rattaiden renkaiden alla käännyin seuraavalle tielle. Siinä samassa näin isokokoisen koiran laukkaavan kohti hurjaa vauhtia. Päätin yrittää tyynenä jatkaa matkaa hitaasti kävellen, mutta koiran määrätietoinen olemus sai minut kuitenkin pysähtymään. Perässä tuli omistaja hurttaa huhuillen ja kysyi kuulumisiani. Totesi samaan hengenvetoon, että taitaa tuntea mieheni veljen. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta nainen päätteli henkilöllisyyteni vaivatta, pienen pitäjän tyylille uskollisesti. Huomasin, että hän oli lapsineen ja koirineen puistossa, jonka olemassaolosta minulla ei ollut ollut tietoakaan. Itsensä esitellyt nainen johdatteli meidät puistoon rupatellen tuttavallisesti. Tytär kipitti lapsilauman sekaan leikkimään minun jäädessä juttelemaan lasten äidin kanssa.

"Tässä nämä taitaa olla, tämän kylän kaikki pikkulapset. Tai asuu tuossa seuraavalla tiellä kaksi pientä tyttöä. Muita pieniä ei tässä lähistöllä sitten olekaan." Hymähdin. Nehän mahtuvat kaikki leikkikentän lentokoneeseen yhtäaikaa istumaan. Ja lähes jokaiselle on oma keinukin.

Myöhemmin paikalle hurautti autolla kolmas nainen. Siinä me istuimme ja juttelimme, jokainen omalla aksentillaan. Kun kello lähestyi kolmea, kaivoi ensimmäisenä paikalla ollut äiti laukustaan pienen viltin ja eväsrasian. Minunkin lapseni kutsuttiin osingoille. Harmittelin, että puhelimeni oli jäänyt kotiin, olisin niin halunnut ikuistaa sen evästuokion. Pienet nakerot nököttivät niin sopuisasti vierivieressä, nakertaen omenalohkoja ja kurkkusiivuja. Koirat kulkivat piirin ulkopuolella herkkupalojen toivossa ja järjestystä ylläpitämässä.

Pari tuntia hurahti hetkessä. Kotimatkalla hymyilin tälle pienelle kommuunille, ihmisten ystävällisyydelle, kiinnostavalle kohtaamiselle - elämälle.

Vihdoinkin kotona

Oma koti kullan kallis.

Vielä on hommaa ja remppaa edessä, mutta nyt me asutaan täällä. Muutto on venynyt milloin mistäkin syystä. Eilen illalla kellahdettiin omaan sänkyyn. Väsyneinä mutta onnellisina!
Aamulla heräsin hanhien kuorolauluun jo ennen seitsemää. Ei tuollaiseen töräyttelyyn ole ikänsä sivistyksen parissa asunut vielä tottunut ;) Nyt  vain odotellaan vieraita kylään, tervetuloa matalaan majaamme!

Kesäkö

Vielä tänään kalenterissa lukee huhtikuu. Viikonloppuna tuli ylläritakatalvi, joka on tällä viikolla ajettu kauas pois hurjien lämpötilojen saattelemana! Eilen mittari oli paria pykälää vaille +30 astetta. K-e-s-ä! Ihan mieletöntä!

Puut verhoutuvat kesäasuihinsa, maa kuoriutui lumivaipastaan. Samaan tahtiin alkaa katukuvassa paljastua säärtä ja käsivartta kesäväriä kaivaten.

En koskaan perinyt pappani piparkakun ruskeaa ihoa. Väriltäni muistutan lähinnä kuuluisaa Maijan karitsaa, etenkin talven jäljiltä. Siinä missä monet muut vertailevat hipiänsä päivettyneisyyttä jo ensimmäisellä kesälomaviikolla, minun ihoani voi hyvällä tahdolla kutsua vaalean toffeensävyiseksi elokuun lopulla. Jos olisin vuosien mittaan pitänyt kirjaa saamistani ulkonäkökommenteista, ihonvärini olisi takuulla ykkössijalla! Kalkkilaivan kapteenit ja muut loppuunkulutetut kuittailut on kyllä vuosien mittaan kuultu, niin läheisten kuin hyvänpäiväntuttujen suusta. Nuorempana "kummalla on ruskeempi käsi?" aiheutti yhtä pahoja vilunväristyksiä ja häpeilyä kuin "käytetään toisten kenkiä"-leikki. (Tähän räpylään kun ei mitkään kolmiseiskat mahtuneet...)
Nykyään olen sinut lumikkimaisen ihoni kanssa ja käytän suosiolla aurinkorasvaa kesäpäivisin. Nykytiedon valossa olen mieluummin valkoinen kuin punaruskea.
Sitä paitsi tästä värityksestä on yksi hyötykin! Kukaan ei voi uskoa, etten ole sheivannut sääriäni ainakaan kolmeen kesään. Vaaleat ihokarvat erottuvat näistä jaloista lähinnä suurennuslasin avulla.

Nautinnollista vapunviettoa!

Kaksikymmentäkaksi

Kuulas kevätilta. Kirkkaankeltaiset kumisaappaat.
Kävelen käsi kohta kaksivuotiaan kädessä.
Kiukutta, kitinät kauas kadonneina.
Katson kaukaisuuteen. Kaikkialla käsittämättömän kaunista.

Kiitollisena.

Minkälainen äiti olen?

Kaksi vuotta sitten pohdin, että minkälainen äiti minusta tulee ja millainen haluaisin olla. Inspiroiduin viime viikolla nähdystä blogikirjoituksesta, jossa kahden lapsen äiti harrasti realistista itsetutkistelua.

Minkälainen minä olen? Puolitoista vuotta sitten astuin äitiyden saappaisiin. Ne olivat isot ja lonksuivat jalassa, etenin välillä liioitellunkin varovaisesti varoen kompastumista. Ensimmäisen vuoden aikana ensiaskeleista tuli varmempaa kävelyä, mutta silti välillä edessä tuntuu olevan liian syvä kuralammikko ja kantapäähän hiertyy ikävä rakko. Eteenpäin on kuitenkin päästy.

Mietin vastausta otsikon kysymykseen pitkän aikaa. Viime päivien aikana olen jäsennellyt mielikuviani toiveisiin, negatiivissävytteisiin ja realistisiin. Olen yrittänyt nähdä tilannetta ulkopuolisen silmin, muistellut saamiani kommentteja ja niiden vaikutusta minuuten. Pohdin mielialanikin vaikutusta käsitykseen.

Lopulta päädyin selventämään ajatusten sekamelskaa kirjoittamalla niitä ylös. Tätä on varmaan hauska palata myöhemmin lukemaan, kun tilanne on muuttunut aikojen saatossa. Voisin kuvitella, että jo vuodenkin päästä kahden lapsen äitinä ajatukset poikkeavat tämänpäiväisistä.

Yritin tiivistää ajatuksen muutamaan adjektiiviin. 

Rauhallinen mutta kärsimätön.

En hötkyile turhia enkä stressaa pienestä. Lapsi saa harjoitella luvallani akrobaatin kykyjä sohvan käsinojalla ja legolaatikon kannella. Turhalle kitinälle ja vitkuttelulle ei sen sijaan riitä pinna. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin saman tien, kun pukemistilanteessa metriheikki ottaa koivet allensa ja pinkoo karkuun. Tai kun hän ilmaisee haluavansa peiton, mutta potkii sen pois, haluaa sen uudelleen, mutta ei niin, että varpaat peittyy, mutta niin, että kainalot eiku kädet eiku maha, eiku ei peittoo, missä peitto, haluaa sittenkin toisen peiton, ei sitä, äitin peitto, eiku sittenkin oma, eiku argh.

Turvallinen mutta tylsä. 

Syliin pääsee aina, en pakota kohtaamaan vierasta, omastakin mielestä pelottavaa koiraa, odotan vieressä, kunnes pieni nukahtaa (jos hän sitä tarvii). 

Tylsyyden selitän sillä, että parhaimmat käkätykset ja ilonkiljahdukset saa aikaan daddy, jolla on mielikuvitusta ja mielenkiintoa vääntää naama hassuun virneeseen kerta toisensa jälkeen tai piiloutua nojatuolin taakse sadatta kertaa vain ponnahtaakseen esiin lapsen naurunremakan saattelemana.

Jämäkkä mutta rempseä. 

Pidän sanani ja tietyistä säännoistä en ole valmis joustamaan piiruakaan. En kuitenkaan kulje kokoajan otsa rypyllä, vaan mieluummin (omalta äidiltä opittuun tapaan) rallattelen tilanteeseen sopivaa laulua tai lorua silloin, kun esimerkiksi hammaspesu tai kenkien laitto ei miellytä.

Kannustava mutta mukavuudenhaluinen.

Rohkaisen kokeilemaan uutta ja kehun vuolaasti onnistumisia. Otan pikkuisen apukokiksi keittiöpuuhissa ja annan hänen sekoittaa taikinaa niin että jauhot pöllyää, sekä opetan häntä pikkupiiaksi pyykkipäivinä. Silti joskus tarkoituksella leivon päiväuniaikaan tai siivoan pikaisesti lapsen keskittyessä johonkin muuhun, sillä toisinaan on mukava saada jotain aikaiseksi omaan tahtiin.

Rakastava. 

Tähän kohtaan en halunnut lisätä muttia. Haluan rakastaa ehdoitta, tänään ja huomenna. Ja haluan hänen tietävän sen.

Torkean hyvat voffelit

Reseptia pukkaa! Muutin vahan alkuperaista reseptia ja nimesin sen uudelleen sopivammaksi. 

Torkean hyvat vohvelit

2 kananmunaa

4 dl maitoa 

1 dl oljya

1/4 tl suolaa

2 rkl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1,5 tl vaniljauutetta (vaniljasokerikin kai kay)

4 dl jauhoja

4 rkl maissitarkkelysta 

Sekoita ainekset kulhossa vispilan avulla tasaiseksi. Paista vohvelipannulla. 

Resepti on aika iso, siita tulee n. 12-15 vohvelia, riippuen vohveliraudan koosta.

Vinkki! Ylijaaneet vohvelit voi sailyttaa jaakaapissa parikin paivaa. Kayta ne ennen syomista leivanpaahtimessa, ihan kuin tuoreita!

Huono puoli tassa herkullisessa reseptissa on se, etta naiden syomista ei malta lopettaa! Niin ja paistamisessa kestaa aika kauan, siksi ei mikaan kiireisen arkiaamun resepti. Arkiaamuna naita voi kuitenkin syoda, jos kayttaa juuri oppimani vinkin tapaan leivanpaahdinta edellispaivan vohveleiden lammittamiseen!

Terkut!

Vaihtuu niin kuin murrosikäisen mieliala. Mikä?

Preerian säätila.

Toissapäivänä lenkkeilijöillä oli shortsit ja t-paita, eilen tuuli puhalsi kovempaa kuin koskaan, tänä aamuna maassa oli valkoinen peite.

Hyvää pääsiäistä!

Aamupalalla

Terveyssuositukset vaihtelevat jatkuvasti, mista johtuen nykyaan on hankala maaritella terveellinen syominen. En muista kuitenkaan tormanneeni viela tutkimukseen, jonka valossa aamupalan ateriointi olisi haitallinen tai jopa syopaa aiheuttava tapa. Hyva niin, silla mina olen aamupalaihminen henkeen ja vereen! Tietaapahan tehneensa jotain oikein, vaikka muuten napostelisikin mita sattuu ;)

Paivani ei tunnu lahtevan kayntiin, ennen kuin olen saanut mahan tayteen. Tuskin aamupala suotta kantaa paivan tarkeimman aterian tittelia. En lahde aamuisin minnekaan (verikokeita lukuunottamatta) syomatta. No okei, kerran kokeilin. Ylaasteaikoinani oli trendi, jossa hoikat ja coolit tytot eivat syoneet aamupalaa. Kokeilinpa minakin kerran, mutta vain kerran. Muistan ne pitkat aamuoppitunnit, joiden aikana kerkesin vannoa useamman kerran, etta ei enaa koskaan. Siihen jai se kokeilu.

Lahes nelja vuotta sitten opin tavan pesta hampaat heti herattyani eli ennen aamupalaa. Siita lahtien murkinointirutiinini ovat pysyneet suunnilleen samana: aamupuhteet hoidettua juon lasillisen tai pari kylmaa vetta sitruunaoljylla, otan vitamiinit ja teen jotain purtavaa. Syotava riippuu fiiliksesta ja siita, mita kaapista loytyy. Sokerihuurrutetut murot ja pulla loistavat poissaolollaan menusta, melkeinpa kaikki muu kay. Yleensa hedelmaa, maustamatonta jogurttia, leipaa, smoothie. Parasta on, kun kerkeaa istua alas ja nautiskella. Valissa vapautan syottotuolin vangin leikkeihinsa ja jatkan itse istuskelua, aamupalasta nauttimista ja paivan suunnittelua.

Sunnuntaiaamut ovat kaltaiseni nautiskelijan paratiisi. Yleensa joko mieheni (toim. huom. sunnuntait ovat puoliskoni ainoita paivia, jolloin han syo aamupalan. Vastakohdat taydentavat toisiaan...?) tai mina teemme jotain tavallista hienompaa syotavaa molemmille. Viime sunnuntaina vuorossa oli french toasts eli pannulla paistetut leivat. Kokeile ja yllaty!

Tarvittavat aineet:

leipaviipaleita (n.4-6, riippuen koosta ja koostumuksesta)
2-3 kananmunaa
1,5 dl maitoa (ruokakermakin kuulemma kay)
ripaus suolaa
vaniljauutetta tai -sokeria
kanelia
muita mausteita maun mukaan, kuten muskottipahkinaa
rasvaa paistamiseen

Sekoita maito ja kanamunat kunnolla keskenaan. Lisaa mausteita makumieltymystesi mukaan. Kaada seos laakeaan astiaan ja dippaa leivat siella. Paista pannulla keskilammolla molemminpuolin, kunnes ruskeaa ja rapeaa. Tarjoile haluamiesi lisakkeiden kanssa (hedelmat, marjat, siirappi, kermavaahto, jatski... kaikki kay!)

Uusia piirteitä

Eräs ystäväni totesi kerran, ettei ymmärrä kahta asiaa minussa: sitä, että käytän kotonakin farkkuja ja jätän makuuhuoneen verhot talvella päiväksi kiinni. Verho-tapaus on ihan loogisesti selitettävissä -herätessä oli pimeää ja sitä paitsi nousin ylös, puin ja lähdin huoneesta, ei ollut aikaa ikkunasta ulos kurkisteluun. Koulusta palattuani oli taas pimeää, joten olisin joutunut laittamaan verhot kiinni samantien. Mutta koska fiksuna jätin huoneeni pimentoon koulupäivän ajaksi, säästyin siltä turhalta kädenliikkeeltä iltapäivisinkin. Miten kätevää! Laiskuuteni lähentelee neroutta kuten Wagnerilla!

No mutta entäs ne farkut? Muistan kyllä, miten siskoni vaihtoivat kotivaatteet päälle koulusta tullessaan. Lukioaikoinani mietin jo hetken, että pitäisikö minun isosiskona vähän opastaa perheen kuopusta pukeutumisasioissa, sillä iltaisin näin hänet samaan hupparin ja kollareihin verhoutueena huolettavan monena päivänä peräkkäin. Varovaisen tiedustelun myötä minulle selvisi, että kyseessä ei ollutkaan siskoparan tyylimoka vaan hän oli kerennyt vaihtaa koulu-uniformunsa rentoihin kotikamppeisiin jo ennen kuin minun bussini starttasi naapurikylässä. Minä en moisesta kotikuteilusta välittänyt. Farkut oli ihan tarpeeksi mukavat päällä. Säästyin myös turhalta vaivalta, kun ei tarvinnut vaihtaa asua ennen harrastuksiin lähtöä. En olisi ikinä kehdannut ilmestyä soittotunnille verkkareissa! Enkä olisi jaksanut kyllä vaihtaa vaatteita montaa kertaa päivässä. Laiska mikä laiska.

Jokin on kuitenkin muuttunut. Havahduin tuohon ajatukseen, kun yllätin itseni aukaisemalla verhot yksi aamu. (Toki ulkona oli jo valoisaa, mutta silti.)

Laiskuudesta en ole päässyt eroon, valitettavasti. Silti sisäinen aamupirkkoni on nykyään niin vahva, että sälekaihtimien säätönarujen veteleminen tuntuu jopa pakolliselta! Toinen muutos on tapahtunut vaatekaapissani. Hyllyiltä löytyy vaateparsia, joiden etuliitteenä on sana "koti". Jos aamulla ei ole pakollista menoa, puen ylleni k-o-t-i-v-a-a-t-t-e-e-t. Eikä siinä vielä kaikki. Jos nyt satun jonnekin menemään päivän aikana, puen yleensä farkut. Mutta. Vaihdan ne rennompiin heti, kun pääsen taas kotikynnyksen yli. Kyllä. Uskomatonta!

Että älkää hyvät ihmiset uskoko, etteikö ihmiset muutu. Tässä virnuilee yksi elävä esimerkki, collegehousut jalassa!

Hopotiaisen kuulumisia

Ensi viikolla tirppana tayttaa 19 kuukautta. Touhua riittaa ja sanoja tulee joka paiva enemman ja enemman! Ajattelin kirjoittaa taas pari hauskaa juttua ylos viime ajoilta.

Olemme keskustelleet tulevasta perheenlisayksesta ja puolitoistavuotias nakeekin vauvoja joka puolella! Yleisin kommentti on "tjuut vauva" (tjuut= cute) tai "aaai little baby!" Eraana aamuna kysyin typylta, etta missa vauva on. Han osoitti itseaan. Kysyin, etta mita aitin mahassa on.
"Pallo!"

***

Muutaman kuukauden nuorempi (ja paata lyhyempi serkkutytto) kokee valilla kovia oman jalkikasvuni seurassa. Yhtena paivana serkkujen ollessa kylassa jouduttiin useamman kerran komentamaan ja muistuttamaan tytartamme kaytostavoista. Samana iltana vaipanvaihdon yhteydessa rasvasin tirpukan mahaa. En kai ollut tarpeeksi lempea otteissani, silla sain kommentin: "Auts! Be nice!" :)

***

Ruokapoydassa ollessamme muistutin, etta lautasella oleva sapuska on viela kuumaa. Tytto totesi: "puumaa. Daddy says hot."
Tuon havainnon (ja kenties minun innostuksen) jalkeen onkin usein kuultu monen sanan molemminkieliset versiot. Suomenkielisen sanan sanottuaan han kertoo, mita sanaa daddy kayttaa. Sama toimii myos toisinpain.

***

Jostakin syysta pienessa suussa menee joskus sanojen vokaalit sekaisin. Pissasta tulee passi, babysta "biibi" ja mummosta mommu. Yhtena paivana menin hakemaan tyttoa auton istuimesta pois. Han oli ottanut pipon pois paastaan, naytti sita innoissaan minulle ja hihkaisi "hitto!" :D

***

Viime aikoina tytar on alkanut puhumaan itsestaan "Siinana". Illalla han toteaa, etta "Siina tired" ja loytaa sangystaan peiton, joka on "Siinan piitto"
Sanojen taivutuksesta tulikin mieleeni, etta han on alkanut sanoa kaikesta, mika on minun "mamin". Mieheni luonnollisesti sanoo mommy's ja mina sanon, etta aitin. Eli ihan itse han on paatellyt tuon muodon. Ja han muistaa aina korjata, kun me sanotaan "vaarin"

***

Kirjotan lisaa, kun tulee mieleen. Nyt pitaa menna, silla keittiosta kuuluu polvenkorkuiselta komento "syooomaaan!"

Rakkaudesta - kirjavinkki

Kannykkani naytto on osittain hajalla. Juuri siita kohtaa, mista aloitetaan uusi blogiteksti, kosketusnaytto ei toimi. Suurimmaksi osaksi pystyn silti kayttamaan puhelinta, vain blogin paivitys ei onnistu. Joudun siis turvautumaan lappariin, jossa ei ole skandinaavisia aakkosia nappaimistossa. Koittakaa kestaa. Ehka saan jossain vaiheessa nayton korjattua tai hommattua uuden puhelimen. Synttaripukki, oletko kuulolla?;)

***

Jokin aikaa sitten olimme ystavapariskunnalla kylassa. Kesken leikkien tyttareni toi yhtakkia syliini kirjan. "5 Love Languages by Gary D. Chapman" Se kirja, jonka aioin joskus etsia kasiini, mutta unohdin. Ystavattareni kertoi saaneensa kyseisen opuksen joululahjaksi appivanhemmiltaan. 

Kirjan nimi on suoraan suomennettuna Viisi rakkauden kielta. En tieda, onko tata opusta suomennettu, mutta mina kaantaisin sen muotoon Viisi rakkauden muotoa/ Viisi tapaa kokea rakkautta. Se perustuu nimittain Chapmanin teoriaan rakkaudesta. Hanen mukaan on eri tapoja kokea, osoittaa ja tuntea rakkautta ja valittamista: lahjojen antaminen ja saaminen, fyysinen kosketus, laatuajan viettaminen, tunnustusten (kehujen?) antaminen seka palveluiden tekeminen. (Samat viela englanniksi, jos suomennokseni eivat miellyta:gifts, physical touch, quality time, words of affirmation, acts of service )

Jokaisella ihmisella on yksi edellamainituista niinsanotusti ensisijainen tapa kokea rakkautta ja yleensa yksilo osoittaa valittavansa laheisistaan silla tavalla, joka miellyttaa itseaan eniten. Tama toimintatapa on luonnollinen ja oikea myos Raamatusta tutun Kultaisen saannon valossa. Chapman kuitenkin kehoittaa loytamaan kumppanin ja muiden laheisten ensisijaisen rakkauden muodon, sen tavan, mista he nauttivat eniten. Kirjassa on esimerkkeja siita, miten kutakin tapaa voi tukea niin arjessa kuin juhlavammissakin tilaisuuksissa. Esimerkki: puolisosi tapa kokea rakkautta on fyysinen kosketus. Han todennakoisesti ilahtuu enemman niskahieronnasta ja siita, etta tartut hanta kadesta kavelylla, kuin uuden paidan kehumisesta tai  kauppamatkalta yllatykseksi tuodusta suklaapatukasta. Laatuajasta nauttivalle kannattaa antaa synttarilahjaksi viikonlopun mokkireissu hajuvesipullon sijaan.

Netissa voi tehda testin, jolla voi loytaa oman tapansa. Mina laitoin myos puolisoni tekemaan saman testin, jotta tietaisin, miten kohdella hanta hanelle mielyttavimmalla tavalla. Tulokset eivat sinansa ollut yllattavia, mutta en vain ollut tiedostanut niita aiemmin. Nykyaan kiinnitan erilailla huomiota seka omiin etta toisen tekoihin.
Kuulemma tata teoriaa voi soveltaa myos lapsi-vanhempi -suhteeseen. Olen huomannut, etta mina ja puolisoni toimimme vanhempina omien tapojemme mukaan: toinen nukuttaa lapsen viereensa, toinen leikkii hanen kanssaan kuurupiiloa. Toinen nauttii kirjojen lukemisesta lapsi sylissa, toinen lahtee mieluummin pikkuisen kanssa ulos leikkimaan.

Oletteko kuulleet tasta aiemmin? Jos aihe kiinnostaa, suosittelen googlettamaan lisaa!

Pieniä huomioita

Viimeisestä postauksesta on jo yli kuukausi aikaa. Mitä pitempi tauko, sen hankalampi on aloittaa uudestaan. Ajattelin kuitenkin ottaa pehmeän laskun ja kirjoittaa pikkujuttuja ylös. Tästä se lähtee taas! (Muuten, tiedän miltä tuntuu käydä blogissa, jossa ei taaskaan ole uutta postausta. Terkkuja vaan siskolle! T.vakituinen vierailija ;))

***
En olisi koskaan arvannut, miten kauan aikaa nykyään kulutan tavaroiden etsimiseen päivittäin. Ennen ruokaa etsin nokkamukia, iltapalan jälkeen on vuorossa unikoiran metsästys, uloslähtiessä huomaan, että vain toinen minikumppari on eteisessä. Ei lienee yllätys, että toisinaan ollaan liikenteessä eriparihanskat kädessä.

***
Sama nainen, erilainen raskaus. Näissä kahdessa ei ole melkein muuta yhteistä, kuin mahan kasvu. Sekin tapahtuu eri tahtiin.

***
Kevät yllättää piristävyydellään joka vuosi! Sulat tiet, linnunlaulu, räystäiltä tippuva vesi. Niin tuttua, mutta silti jaksan ilahtua lumipeitteiden ja toppakerroksien vähenemisestä tänäkin keväänä!

***
Kaupan krääsähyllyn perusteella pääsiäinen on kohta täällä. Autossa soi aiheeseen sopiva cd, joka tuo vanhimman siskoni mieleen joka kerta. Jostakin syystä tämä keväinen juhla on päässäni "yhtä kuin lapsuusperheeni esikoinen". Noita Nokinenää ja pashaa myöten.

***
En ole koskaan käynyt aurinkorantalomalla, enkä myöskään ole sellaista sen kummemmin kaivannut. Turistirysät ei houkuta. Tänä talvena on kuitenkin käynyt pari kertaa mielessä, että pitäiskö sittenkin joskus... Kysyin mieheltäni eräs ilta, että mihin hän haluaisi matkustaa viikoksi, jos työ ja talous ei olisi rajoittamassa valintaa. Olin jo itse miettinyt omat haavekohteeni valmiiksi, joten yllätyin hänen vastauksesta -identtinen omani kanssa! Jos kadulta joskus löytyy  tukko rahaa ja kalenterista sopiva ajankohta, suuntaamme melko varmasti Meksikoon, Kuubaan tai B.C:n rannikoille.

***
Edellisen kohdan lomahaaveet ovat erillään realistisemmista reissusuunnitelmista. Tarkoituksena olisi tänä vuonna viettää joulu lapsuudenkodissani. Toivomme sormet ja varpaat ristissä, että tämä käy toteen. Ja luulenpa, ettemme ole ainoita!
Niin, ja siskoni eivät tunnistaneet tytärtäni kuvasta. On siis aika vierailla puolin ja toisin!

***
Löysin vasta vanhan vihkoni, johon olin silloin tällöin raapustellut ajatuksiani. Vähän niin kuin karvalakkimalli nykyisestä blogistani. Yksi ero: kirjoitusinspiraation kadotessa en nykyään riimittele kaunokielistä runoa siitä karkulaisesta. :D Liekö vanhaksi tulossa, kun ei enää kynä tuohon taipuisi?

#Ruokakauppahaaste

Salamatkustajan blogissa oli esittely islantilaisesta lähiruokakaupasta. Samassa postauksessa hän heitti ruokakauppahaasteen ilmaan. Tässä kannan korteni kekoon, saanen esitellä toisen kylämme ruokakaupoista: Co-op.

Ensiksi kauppaan astuttaessa löytyy deli-osasto (pieni hyllyllinen erikoisjuustoja kuten halloumia, leipäjuustoa ja fetaa) ja leipähylly. Leipää on jos jonkinlaista. On oman leipomon tuotteita, idätetystä viljasta leivottua leipää, rusinavuokaa ja moniviljapaahtoleipää. Se tärkein eli tumma ruisleipä puuttuu.

Seuraavaksi vuorossa on Eurooppa-hylly. Pieneltä pätkältä löytyy ylihinnoiteltuja liitulakuja ja joitain salmiakin tapaisia karkkeja, ruotsalaista näkkäriä, alkoholitonta siideriä, sinappia yms.

Salaatinkastikehyllyllä valikoimaa riittää! Saisiko olla pekonin makuista majoneesia?

Makaroonihylly. Loppupäässä juustomakaronit, "Kolmen juuston makaroni""Kermainen juustomakaroni" "Simpukanmuotoinen juustomakaroni" "Täysjyväjuustomakaroni"... Vaihtelu virkistää?

Lihatiskillä poikkean harvemmin. Huomionarvoinen seikka on se, että tuotteet ovat poikkeuksetta marinoimattomia ja maustamattomia. Muutaman korttelin päässä on lihakauppa, joka myy paikallista lihaa ja kanaa kilpailukykyiseen hintaan. Sieltä ostettu liha maistuu niin paljon paremmalta! Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että mieheni työskenteli lähikaupan lihaosastolla kouluvuosinaan iltatöikseen. Ne kuulemani tarinat esimerkiksi jauhelihasta eivät niin sanotusti ole kaupan lihatarjonnan eduksi. 

Yksi hyllynväli on pyhitetty lähes kokonaan säilyketölkeille. Lukipa ostoslistalla sitten kanaa, lohta, tonnikalaa, lihakeittoa, tomaattisosetta, maissia tai papuja, kaikki ne löytyy samalta käytävältä metalliin käärittynä. 

Kahvia saa joko purkeissa tai pavuista tuoreellaan jauhettuna.

Maapähkinävoita ja vaahterasiirappia löytyy monen kokoisessa purkissa. Vaihtoehtona on myös pari pähkinätöntä versiota maapähkinävoista allergikoille.

Sokerihuurrutettuja murojakin on tarjolla. Paljon!

Erilaisia veden maustajia ja värjääjiä, sekä tietenkin jääteejauhetta.

Maitohylly yllättää suomalaisen. Tähän kuvaan mahtuu kaikki saatavilla olevat maitotölkit (1%, 2%, ja homogenoimaton 3,5% maidot sekä neljän litran muovikanistereissa että kahden litran pahvitetroissa), erikoismaidot (soijamaito, mantelimaito, suklaan ja mansikan makuinen maito ja laktoositon maito), piimä ja kerma. Ruokakermaa ei käsitteenä tunneta. Sen sijaan löytyy kuohukermaa, kahvikermaa ja "half &half" eli sekoitus maitoa ja kermaa. Rahkaa ei ole ollenkaan, tuorejuustoja muutama.

Pakasteesta löytyy keittovihannesten ja erilaisten marjojen lisäksi n. 10 erilaista vohveli/lettulajitelmaa, kalaa, kanansiipiä, hampurilaispihvejä, pizzoja ja valmisruoka-annoksia. Jäätelöiden vieressä on myös pari erilaista kakkua ja piirakkaa. Sekä tietenkin cool whip eli jäinen kermavaahtomainen vaihtoehto jälkiruoan kaveriksi. 

Kylmäkaapista voi ostaa erilaisia taikinoita. Kas tässä: kroissantteja, pullia, keksejä ja pitsapohjia purkissa.

Unohdin kuvata leivontahyllyn. Sieltä loytyy paljon erilaisia "lisää vain vesi"-kakkusekoituksia, valmiita kuorrutuksia ja muita lisäainejuttuja, joiden katseleminenkin saa sydämen tykyttämään.

Siinä missä suolakeksihylly pullistelee ylpeydestä valikoimansa runsaudella, karkkihylly kalpenee suomalaisen serkkunsa rinnalla. Kirsikkalakua, marmeladia, hedelmäpalloja. Joka toisessa suklaassa on maapähkinävoita, loput maistuu halvan joulukalenterin pahviluukuille.

Nämä juomat pitäis lailla kieltää, sanon minä.

Tähän kuvaan mahtuu koko kaupan vauvanruuat ja korvikkeet. Soseet on lähes kaikki yksittäismakuja (päärynä, luumu, bataatti, maissi) eikä Suomesta tuttuja +8kk -purkkeja ole ollenkaan. Muroja ja patukoita sentään löytyy.

Viimeisestä nurkasta löytyy apteekki. Hyllystä saa särkylääkettä, yskänlääkettä, vitamiineja, polvitukia, kävelykeppejä ja piilarinestettä. Reseptilääkkeet on noudettavissa tiskin takaa. 

Ruuan hinta on samaa luokkaa kuin Suomessa. Pakkaukset on pääasiassa isompia: jauhopussi 10 kg, jauheliha 2 kg, maitotörppö 4 l, maapähkinävoi 2 kg, perunalaatikko 25 kg, margariini 1,5 kg. Pienempiäkin on saatavilla, mutta niiden kilohinta voi olla jopa yli tuplasti enemmän. 

Annan plussaa laajalle, tuoreelle hevi-osastolle. Houkuttelevasti aseteltuja, pääasiassa kotimaisia tuotteita on mukava ostaa! Tykkään myös siitä, että jos joku tuote on tarjouksessa 3kpl/$6, yhden tuotteen  saa kahdella dollarilla tai vaikka neljä kahdeksalla. Ei ole pakko ostaa juuri tarjouksen mukaista määrää, mutta alennuksen saa silti.

Ystävällinen, palvelualtis henkilökunta ansaitsee kunniamaininnan. Hymy huulilla he pakkaavat ostokset, tarjoutuvat viemään ne jopa autoon asti ja juttelevat mukavia. Kerran kassatäti tunnusti ihailleensa hiuksiani ja käski kolleegansakin paikalle hienoa lettiäni katsomaan! :)

Miinusta tulee muovipusseista. Kaikki pakataan kassalla melko pieniin muovipusseihin, joita sitten kertyy kotiin enemmän kuin laki sallii. Olen tosin alkanut kuljettamaan mukana omia kangaskasseja, ja lähes joka kerta saan kiitoksen kassalta pakatessani ostokseni itse. 

Kassatyöntekijät tykkäävät tarjota alle polvenkorkuisille tikkarit ostosreissun päätteeksi. Onnekseni suurin osa heistä kysyy minulta ensin hiljaa, että saako antaa. Sinällään kaunis ajatus, mutta en tykkää ainaisesta sokerintuputuksesta. 

Tällainen on meidän lähikauppa. Herättikö ajatuksia?

Pitäis

Joskus tulee semmonen tunne, että tekis mieli mennä peiton alle piiloon kaikelta ja laittaa silmät kiinni. Mutta kun ei voi. Pitäis siivota, pitäis kokata ja leipoa. Syödä terveellisesti ja liikkua aktiivisesti. Pitäis kirjottaa ja lukea, leikkiä ja kutoa. Pitäis pestä pyykkiä ja nenää pyyhkiä. Nukuttaa ja lohduttaa, ohjata ja komentaa. Pitäis sitä ja tätä. Pitäis tehä vähän kaiken näköstä.

Vaan aina ei huvita. Ei jaksa, ei kiinnosta. Kuka tulis ja sanois, että tänään ei pitäis tehä mitään mitä ei halua? Että tänään saa tehä vaan sen minkä oikeesti jaksaa ja tahtoo?

Minä. Minä voin antaa vapaakupongin sekä itelleni että sulle. Tässä, ole hyvä.  Käytä sillon ku pitäis mutta ei jaksa. Ja muista hymyillä! :)

Namaste

Inhaling tall mountain, exhaling mountain. Tail bone tucked under and tummy muscles nice and tight. Now exhaling forward fold, exhaling half lift. Good job everyone! Keep your backs straight. Excellent!  Inhaling plank. Exhaling chaturanga. Keep your elbows next to your body and remember that the chest comes down first. Just like that!

Huh. Ai mistäkö puhun?
Aloitin vuoden alussa joogan. Keskiviikkoisin skippaan iltaruoan, juon paljon vettä ja suuntaan joogamatto kainalossa salille. Jo toisella kerralla huomasin, että osaan hengittää vuoren ilman, että tarvii kurkistaa naapurilta ohjeita. Kolmannella kerralla vihdoin kerkesin mukaan lopputervehdykseen, enkä vaikuttanut tollolta tuppisuulta konkareiden lausuessa namaste. Chaturanga sen sijaan aiheuttaa edelleen vapinaa, joskin sujuu helpommin kerta kerralta. Tykkään pirtsakasta opettajasta, tapaan uusia ihmisiä, (tiedän jo puolet ryhmäläisistä nimeltä)  rentoudun ja saan säännöllisesti omaa aikaa ja liikuntaa.
Kolme kertaa vielä jäljellä. Päivitän tuntemuksia helmikuussa kurssin loputtua!

Hulluja on monenlaisia

Toiset syö muurilaastia ja värikyniää, minä kudon. Pakkaspäivänä kävelin vastatuulessa (oli liian kylmä, en saanut autoa käyntiin) lankakauppaan lisää villaa hakemaan. Eilen valmistui elämäni ensimmäinen pieni villatakki! Napit puuttuu ja huppu on vähän hassun mallinen, mutta kyllä sen takiksi tunnistaa.

Yläasteella sain todistukseeni elämäni ensimmäisen seiskan. Se tuli käsityöstä. Niihin aikoihin sain myös elämäni ensimmäisen tukiopetustunnin tai -kaksi, saman aineen parista. Nyt tein vapaaehtoisesti villatakin. Mitähän seuraavaksi?

Alkanut on uusi vuosi

Tänä vuonna

Toivon terveyttä ja onnellisuutta. Reissua kotimaahan. Kykyä iloita pienestä.

Lupaan keskittyä positiiviseen, jättää negatiivisen omaan arvoonsa. Kiittää. Rakastaa. Olla oma itseni.

Uskon itseeni. Odottamatta turhan paljoa.

***

Haastan sinut kertomaan omat haaveesi ja tavoitteesi!