Jouluista

Sain eilen postia. Ilahduin jokaisesta löytämästäni sanasta ja suklaapatukasta. On ihanaa omistaa ystäviä ja rakas perhe, vaikka sitten toisella puolella maapalloa! Ilo ja ikävä saivat poskeni kastumaan.

Cd-soittimesta kajahtaa "Ruutin häälaulu". Pikkuinen kuuntelee tarkkaavaisena isänsä laulua äänitteen mukana. Silmänurkat kostuvat ja alahuuli väpättää. Urheasta räpytyksestä huolimatta pari kyynelhelmeä valuu pulleita poskia pitkin.

Mitäs me herkkikset.

Rauhallista joulua kaikille! <3 toivottavasti joulu tulee teidän ja meidän kaikkien sydämiin!

Ei täällä ainakaan kirjailija asu

Mitähän miettisi yllätysvieras astuessaan tupaamme tänään?
Varmasti huomaisi tiskivuoret ja pölypallerot, lapsen ulkovaatteet hujanhajan ja korillisen viikkaamattomia pyykkejä.

Kuinka moni ajattelisi, että taloudenhoitajalla taitaa olla vapaapäivä. Tekisikö joku johtopäätöksen laiskasta isäntäväestä?

Ajattelisikohan kukaan, että ilmeisesti täällä sentään pestään pyykkiä. Ja tehdään ruokaa. Ei sentään kuljeta likaisissa vaatteissa kynsiä pureskellen.
Pieni suojapuku lattialla kertoisi tarinansa, jos voisi. Siihen se lensi itkuisen käärön päältä päiväunien jälkeen.
Ei täällä ainakaan kirjailija asu. Toisesta blogistani löysin oivalluksia täynnä olevan tekstin, jossa mainitsin, että jos olisin kirjailija niin tiskaisin astiani käsin joka päivä.

Erilaista

Vähän vaihtelua näihin juttuihin täällä! Edelleenkään en saa konetta yhteistyöhön, joten kännykällä täytyy näpytellä pikkujuttu.

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Taivaalta leijailee kauniita lumihuitaleita. Vai onko maa vieläkin ruskea kuin piparkakku?       

Ei sillä väliä. Seuraa kaksi ohjetta, joiden avulla tumpelonpikin saa luotua sisälle jouluista tunnelmaa! Nyt häärätään keittiössä ja tehdään syömäkelvotonta tositarkoituksella!

Lumihiutaleet
1.5 dl vettä
2 dl ruokasoodaa
1 dl maissitärkkelystä

Laita aineet kattilaan ja sekoita miedolla lämmöllä n. 10-20 min, kunnes kiehahtaa paksuksi. Siirrä kulhoon märän luutun alle jäähtymään. Kauli ohueksi ja leikkaa piparimuoteilla haluamiasi kuvioita. Muista tehdä reiät ripustusta varten! Paista 100 asteessa puolisen tuntia, välillä kääntäen.

Tuoksuvat pipariset

2 dl omenasosetta
3 dl kanelia
Hippunen jouluisia mausteita oman maun mukaan (valinnainen)

Sekoita huolellisesti kaneli omenasoseeseen vähitellen. Lisää mausteet. Kauli ohueksi, jauhota pinta kanelilla, jos liian tarttuvaa. Kuivata uunissa 100 asteessa kunnes täysin kuivat, välillä kääntäen. (n. 1-1,5 h )

Ripusta valmiit koristeet ympäri kämppää. Tuoksuvaa joulunodotusta!

Aatos

Sisimmissään kiukkumöykky
Ruma, harmaa jääkimpale

Sulaa hiljalleen puhuttaessa
Haihtuu armon auringon valossa

Olipa kerran

Olipa kerran huono päivä, ihan tosi huono semmoinen. Sinä päivänä silmiä kirveli ja kurkkua kuristi. Tiedättehän sen päivän, jolloin aurinko paistaa liian kirkkaasti ja myötätuulikin puhaltaa aivan liian lujaa. Juuri sellainen se oli. Ja se päivä muutti tyypin mörrimöykyksi! Hän halusi kiljua ja huutaa ja riehua. Päättipä kertoa Kaikelle ja Kansalle miten kamala tuo huono päivä oli. Mutta kuten arvata saattaa, ei se olisi ollut oikea huono päivä, jos sen tiedottaminen olisi onnistunut. Blogi alkoi tökkiä, eikä Kaike saanut tietoonsa mörököllin viestiä. Hän luovutti.

Myöhemmin mörkkispeikko mietti ja muisteli tuota kauheaa päivää. Miten siitä oikein pystyi selvitä?! Sitten hän muisti: tapahtuuhan hirveänäkin päivänä sentään jotain hyvää!

Suklaalevyn löytäminen

Tekstiviesti tärkeältä tyypiltä

Ihana lahja yllättävältä ihmiseltä!

Vihdoinkin valmistunut mobile ja siitä ilahtuva pieni virnistelijä

...

Niillä ne pahimmat solmut ja sotkut selvisi. Ehkä se ei sittenkään ollut niin kamalan hirveän huono päivä, ajatteli hän.

Ps. Tänä aamuna hän sai vanhat farkkunsa jalkaan. Ihan selvästi hyvä päivä tulossa!

Havahtunut

Haukotuksesta venynyt suu kaartuu hymyyn
unensikkuraisten silmien bongatessa pikkuisen valloittavan virneen
Sydämen lisäksi sulaa selkäkivut ja hartiasäryt
Harmit haihtuu, surut supistuu

Tuolla pienellä on voimaa!

Avoin kirje

Ajattelin tänään pyykkejä ripustellessani sinua, kuka lienetkin. Haluan kirjoittaa ajatuksenjuoksuani ylös, etten unohtaisi. Mietin sinua paljon.

Päätin, etten lupaa sinulle kuuta ja tähtiä taivaalta, mutta lupaan katsella niitä kanssasi. En voi myöskään luvata olevani erehtymätön tai täydellinen, mutta lupaan yrittää parhaani! Lupaan senkin, että olet aina tervetullut kotiin sellaisena kuin olet - mitä ikinä sitten tapahtuukaan. Lupaan rakastaa sinua aina!

Lupauksieni lisäksi toivon jotain tulevaisuudelta ja sinulta. Suurin toiveeni ei ole, että menestyisit hyvin arvosanoin koulusta tai että saavuttaisit jotain suurta. Toivon hartaasti, että kokisit itsesi rakastetuksi, hyväksytyksi, tärkeäksi ja hyväksi. Että olisit onnellinen. Ja että muistaisit, mikä elämässä on tärkeintä.

Haluan opettaa sinulle paljon. Hyväksymistä. Anteeksiantamista ja -pyytämistä. Itseluottamusta. Välittämistä. Kuuntelemista. Haluan opettaa nämä sinulle omalla esimerkilläni.

En vielä tiedä kuka olet. Odotan, että saan oppia tuntemaan sinut! Yhden asian tiedän jo nyt: olet tärkeä!

Tervetuloa maailmaan, kulta! Me odotamme sinua.

Rakkaudella, äitisi

Ei mihinkään kiire

Tänään on päivä, jolloin voisin istua ja katsella pyykin kuivumista.

Leipää ja kalaa!

Pitkä viikonloppu toi mukanaan uusia, odotettuja juttuja: pakastin, perheen pikku telttaretki ja päivällispottuja omalta pihamaalta!

Pakastin - toisen romu, toisen aarre - oli kauanodotettu lisäys talouteemme. Iloisesti autonlavalla keikkuen se matkasi kohti määränpäätään, valmiina astumaan palvelukseen. Nyt tavoitteena on saada sen vatsa pullolleen kuin omistajalla, ennen kuin allekirjoittaneen maha tyhjenee! Siispä esiliina eturepun suojaksi, vastukset kuumiksi ja jauhot pöllyämään!

Uunituore leipä.<3

Listan kakkonen ei sekään ollut oikeastaan ihan uutta, olenhan nukkunut teltassa usein ennenkin. Tai no niin.. nukkunut!
Ennen telttailun ongelmakohtia olivat suoristusraudalle tarvittavan sähkövirran puuttuminen ja hyiiikällöttävät hämähäkit ja heinäsirkat. Tällä kertaa laskin lampaita sadepisaroiden tahtiin jännittäen kastumista, haaveilin omasta sängystä vaivalloisesti vaikeroiden, hain epätoivoisesti vähemmän kovaa kohtaa kolottavan kylkeni alle, odottelin päivän sarastusta ja toisen heräämistä. Yksin en kuitenkaan joutunut valvomaan, siitä pikkukaveri muistutti aika ajoin!

Onneksi ennakoin tilanteen jo retkeä suunnitellessa ja tilasin vain yhden yön reissun. Selvisin vuorokauden seikkailusta mahtavan seuran ja sapuskan ansiosta!
Luonnonhelmassa pää puhdistui ja sydän virkosi - olo oli kuin vastarakastuneella!

Oma koti kullan kallis toivotti seikkailijat tervetulleiksi takaisin kaikkien mukavuuksien pariin.
Siellä uusien perunoiden ja uunituoreen leivän välissä jossain, miehen pyydystämän ja paistaman kalan sekä oman kasvimaan tuotosten lomassa, minä ajattelin.

Ajattelin, että kyllä on hyvä olla!    

Lentokenttäinho

Pari viikkoa sitten olisin voinut kirjoittaa lentokenttäriemusta saapuneiden koneiden puolelta. En raskinut tuhlata kullankallista aikaa siihen! En myöskään halunnut ajatella, että tulee taas tämä päivä, jolloin ollaan takaisin lentokentällä.
Lähtevät.

Tulkaa pian uudestaan!

 Haluan sydämeni hymyilevän taas kuin makaronikattilan vaahtopää.

Ikävä ikävä

Kaksi kotia - tuplaonni vai pahin vitsaus?

Yksiselitteistä vastausta ei minulta löydy, vaan kaikki riippuu päivästä, olotilasta ja asenteesta.

Toisinaan koen, että sydämeni on revitty kahteen paikkaan. Välillä tunnen tyhjyyttä, en kuulu minnekään.

Viime viikonloppuna podin pahinta ikävää pitkään aikaan! Yritin pitää ajatukset toisaalla tekemällä muita juttuja, yritin elää mukana kuvien ja puhelinsoiton avulla, yritin kuuntelemalla kuvitella olevani siellä. Koetin kaikinvoimin hukuttaa sen ikävän ikävän, kurjan kaipauksen.

Kaiken keskellä elättelen toivoa. Tulisipa ikävöimäni ihmiset käymään! Pääsisinpä vierailemaan siellä kaukana! Ehkä joku päivä toiveeni toteutuvat...

Täydellä roskakorilla monta viestiä:
Säälittävä itkupilli!
Käy kaupassa - kaappi on nyt takin lailla tyhjä.
Hengissä näköjään selvisit.

Kurttuisiin nenäliinoihin on upotettu
kaipauksen kyyneleitä
tyhjyyden tunnetta
yksinäisyyttä
tunteellisuuden tippoja
selittämättömiä silmänesteitä
herkkyyden helmiä
vahvuuden vastustajia

Toisina päivinä selviän. Toisina taistelen, että selviän.

Kauneuskilpailut

Keväällä posti toi kirjeen. Siitä se kaikki lähti.

Hetken mielijohteesta marssin toimistolle ja ilmottauduin mukaan kisaan.
Uskokaa tai älkää, kuvittelin kyseisen mittelön olevan helppoa kuin hengittäminen! Nolona myönnän luulleeni myös lähtökohtien olevan niin hyvät, ettei mitään tarvisi oikeastaan tehdä voiton eteen. Kunhan vain istuisin ja odottelisin palkintoa...

                                                 kuva taalta



Ja pah! 
Pian alkoi valjeta. Se, että kisaan ei kuulu yhtä tiettyä kisapäivää, ei olekaan mikään helpotus. Päinvastoin! Kisakunnossa on pysyttävä koko kesän, sillä tuomarit tulevat paikalle arvostelemaan milloin vain -todennäköisesti silloin kun heitä vähiten odotat.


Katumus mukaanlähtemisestä kasvoi päivä päivältä mahan kanssa samaan tahtiin. Kävipä mielessä jo perääntyminenkin. Ei minusta taida olla kisakunnon ylläpitäjäksi tällaisena etupainotteisena massankerääjänä, tuumin.


Vaan ei minusta kyllä luovuttajaakaan tule! Eilen en enää keksinyt yhtäkään tekosyytä lorvimiseen, joten päätin tehdä lehmän ruuansulatusta muistuttavan ajatustoiminnan sijaan jotain konkreettista. Aukaisin oven ja linkutin kipeine issiaksineni pihamaalle. Tuskanhiki valui ja selkäparka ruikutti vanhaa valitusvirttä. En yhtynyt kuoroon, vaikka mukanakulkeva alivuokralaisenikin alkoi vaatia lopettamista tömmyyttäen asuntonsa seinämyksiä kaikin voimin. Puhisin ja ähisin päättäväisenä puolen tunnin ajan maalilinja silmissä siintäen...

Ja kas näin! Valmista tuli! Kukkapenkki on rikkaruohoton, joten tervetuloa vain arvioimaan pihaamme, arvon tuomarit!

Tai hetkinen, odottakaas vähän niin könkkään hakemaan vielä ruohonleikkurin...

Päivän hymyil(l)yt

~Sadepisarat ikkunassa. Eipähän tarvi kastella kukkapenkkiä! Vielä kun saisi rikkaruohojenkitkentäpalvelun...

~Herkkähipiäinen reviirinvaltias, se kaikista pienimmäisin. Hän äänestää jaloillaan, jos mikään tai kukaan julkeaa koskea yksityisasuntonsa seinämiin! Potkusta päätellen jopa sydänääntä kuuntelevan lääkärin töräyttämä pieni geelikasa oli liikaa ;)

~Merkkipäivän kunniaksi tehty yllätysateria jälkiruokineen! Tosin yllätetyn roolia odotellessa joudun toistaiseksi väsäämään syötävät itse, mutta kuitenkin

~ Pikkusiskon päättömät pälätykset! Mistä lie niin söpöksi höpöksi oppinut?  Hihi

~Puutarhakekkerien suunnittelu. Ja voileipäkakku! Pian päättyy viikkoja kestänyt kuolanvaluminen!

~Puolentunnin puhelinkeskustelu vailla päätä ja jalkoja. Puheenaiheena yhtäaikaa kaikki mikä painaa mieltä, rakkoa tai n. pari kiloa

Sydämessäni olet suuri

Pikkuruinen piilottelija,
unelmissamme uiskenteleva
rakas ryttynokkamme.
Olet pienimmäisin meistä
kyntesi kuin kauraryynit
hiukset hennot haivenet
sormet sirot, kannat kapoiset.
Sydämessäni sinä olet suuri!

Nähdään pian, Tähti.