Yksi kieli, kaksi kieltä

Ymmärtääkö se, kun puhut suomea? Kumpi kieli on vahvempi ? Osaako se jo enkkua paremmin kuin minä?

Kaksikielisyys ja kaikki siihen liittyvä on kiinnostanut minua aina, jo kauan ennen kuin siitä tuli ajankohtaista meille. Minulle esitetyistä kysymyksistä päätellen se kiinnostaa muitakin, joten jaan muutaman ajatuksen omasta näkökulmastani.

Minä hallitsen kaksi kieltä suhteellisen hyvin -lääkärissä ja ystävällä puhun englantia, lapselle suomea. Kuitenkaan en ole kaksikielinen. Välillä joudun kysymään miksi laatikkohässäkkäämme kutsutaan englanniksi. Toisena päivänä mietin, että mikä on drywall suomeksi. Onneksi puolisoni osaa lähes aina vastata.

On jo kauan sitten päätetty, että kotona minulla on vapaus puhua omaa äidinkieltäni. Muualla joudun käyttämään vierasta kieltä, mutta omien seinien sisäpuolella on vapaa valinta. Mies puhuu pääasiassa englantia, muutamalla ruisleivällä ja makkaralla höystettynä. Onkin mielenkiintoista nähdä, millä kielellä jälkikasvumme kommunikoi tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tilanne on suurinpiirtein fifty-fifty eli sanoja tulee aika tasaisesti molemmilla kielillä. Yritän pitää oman maan lipun korkealla ja luenkin päivittäin suomeksi kirjoja ja laulan Piippolan vaaria yleisen höpötyksen tueksi. Toivon kovasti, että hän oppii sujuvan suomen!

Monet ihmettelevät, että meneekö pieni ihan sekaisin kahden kielen sekamelskasta. Sujuvasti hän kuitenkin hakee kirjan daddyn kysyessä "where's the book? " ja heti perään vastaa hirnumalla, jos minä kysyn mitä  hevonen sanoo. Selvästi hän on jo alkanut erottaa, kuka puhuu mitäkin kieltä. Pian hän varmasti jo ääntää englantia paremmin kuin minä!

Voisin tehdä pienen listauksen typyn sanavarastosta tähän loppuun. Tähän on varmasti mukava palata myöhemmin.

-puppy
-baby
-no
-daddy
-water
-this
-see you

-kirja
-kenkä
-kiitos
-alas
-äiti
-mamma
-heippa

Siinäpä ne tärkeimmät.

Kotikutoiset sormivärit

5dl vettä
1 1/4dl maissitärkkelystä
3rkl sokeria
1/2tl suolaa

Sekoita kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes sakenee. Laita lasipurkkeihin, jäähdytä ja värjää elintarvikeväreillä mieluisiksi. Säilö tiiviisti suljettuna!

Näitä voi antaa vaikka lahjaksi kauniiksi paketoituina. Eikä haittaa, jos nakero vähän maistaa.

Viikari viisitoista kuukautta

Kirjoitin vauvakirjaa uskollisesti, kunnes se pakattiin muuttolaatikoihin. Parilta viime kuukaudelta ei ole lähes yhtään mustaa valkoisella lapsesta, joten ajattelin vähän kirjata asioita muistiin. Ehkä joitain siellä ruudun toisella puolella kiinnostaa, että minkälainen tuo meillä asustava vintiö on nykyisin.

Pituutta reilusti, painoa ei niinkään. Viralliset mittaukset parin viikon päästä.
Hiuksien ja hampaiden kasvuvauhti puhuttaa tuttavia. Niin moni hämmästelee neidin (jo kahdesti trimmattua) pitkää etutukkaa ja kuuttatoista hammasta.

Kaikenlainen ruoka ja juoma maistuu. Paitsi maito. Lempiherkkuihin kuuluu mm. suolaton kaurapuuro, d-vitamiinit ja hammastahna. Joskus epäilen hänen makuaistinsa toimivuutta...

Puhuu kolmea kieltä: suomea, englantia ja intokiinaa. Valitettavasti en ymmärrä jälkimmäistä, joten siitä seuraa usein harmitus. (Ks. seuraava kohta.) Sanavarastosta päätellen papukaijallemme tärkeitä asioita ovat kengät, daddy, kiittäminen, serkkutytöt ja oma vesipullo. Niin, ja Piippolan vaari. Hiialahiiala hei vaan teillekin!

Suurimmaksi osaksi ikiliikkujamme juoksee ja kiipeilee tyytyväisenä, mutta jos jokin tai joku (useimmiten äiti...) ei satu miellyttämään, hän kyllä näyttää tunteensa. Ensimmäinen reaktio on terävä "NO!" Dramaattinen heittäytyminen selälleen ja pään paukauttaminen lattiaan on myös useasti nähty mielenosoituskeino. Huudon määrä riippuu siitä, sattuiko pään alle jäämään laattalattia, aamutossu vai legopalikka.

Nukahtamiseen hän suhtautuu kuin urhoollinen sotapoika naapurin hyökkäykseen. Viimeiseen asti on taisteltava, vaikka sitten toinen silmä jo ummessa. Lähes joka yö sujuu rauhallisissa merkeissä, kunhan uni on voittanut. Silloin tällöin saamme muistutuksen, että  nappula on perinyt yökäyttäytymisen isältään. Äidille jää kuuntelijan rooli näissä unissaanpuhujien jutteluissa. Olenpa myös päässyt todistamaan, kun pieni seikkailija lähti soitellen sotaan ja käveli suoraan kaapinoveen pahki, eikä edes herännyt siihen.

Pikkutyttö tykkää kauheasti kirjoista, etenkin eläinaiheisista. Hetkessä hän kaivaa laatikosta lempikirjansa, plärää sivuja kunnes löytää parhaat kuvat ja sitten pakittaa jonkun syliin tuoden kirjan luettavaksi. Eläinystävän kasvoilla loistaa leveä hymy, kun joku kerta toisensa jälkeen imitoi sutta, aasia tai pöllöä. Ja toki hän ulvoo ja hirnuu perässä.

Pikkuinen tykkää yllättää tulemalla halaamaan kesken touhujen. Se sulattaa äidin sydämen, kuten myös kirkasääninen "kiitosh". Hän kiittää niin jokaisesta saamastaan mandariininpalasta kuin siitä, että äiti laittaa astianpesukoneen kiinni hänen nenänsä edessä. Pieni hurmuri, äitin ja daddyn oma rakas höpönassu! <3

Joulu ulkomailla

Marraskuu on jo melkein puolessa välissä. Kauppoihin on saapuneet Toblerone-lavat ja joulujuhlasuunnitelmat on jo hyvässä vauhdissa. Joulukortteja tehtaillessa havahduin siihen, että joulu on tulossa. Kolmas joulu Kanadassa!

Ensimmäinen oli vaikein. Hädin tuskin aloilleen asettuneena, juuri muuttaneena tuoreena vaimona yritin parhaani mukaan viritellä juhlamieltä pirttiin ja sydämeen. Puitteet olivat hyvin erilaiset -en edes puuroa saanut!- mutta sanoma oli silti sama. Havahduin, ettei joulu ole sidottu torttuihin ja joulusaunaan (ensimmäisenä jouluna sauna paloi, joten aatto jäi löylyttömäksi ) vaan tärkeintä on vastaanottavainen mieli ja joulunsanomalle avoin sydän.

Toisena jouluna yksi suurimmista lahjoistani oli himpun alle 4 kuukautta. Pieni nyytti piti minut kiireisenä, eikä liikaa aikaa pohtimiselle jäänyt. Toki siitä huolimatta  toivoin, että olisin saanut mahdollisuuden viettää joulun omassa lapsuudenkodissa rakkaiden kanssa. Silti hyvillä mielin tyydyin siihen, mikä olosuhteiden puitteissa oli ainut vaihtoehto. Tämä joulu oli ensimmäinen jouluni äitinä. Vaikka hampaaton pikkutonttu ei mistään mitään ymmärtänytkään, koin silti erityisenä tämän joulun.

Pian edessä on kolmas joulu nykyisessä asuinmaassani. Olen virittäytyny joulutunnelmaan kuuntelemalla uutta cd:tä ja väkertelemällä lahjapakettejen parissa. Paras ajallinen  joululahja tulee tänä vuonna  olemaan (toivottavasti) kohta puolin valmistuva oma ensimmäinen kotimme, jonne pääsemme näillä näkymin muuttamaan ennen joulua. Voi olla, että osa seinistä on vielä aattona maalaamatta ja monta tavaraa etsii omaa paikkaansa, mutta silti nautimme joulurauhasta.

Mukavaa joulunodotusta itse kullekin säädylle!