Tänään leivoin muffinsseja aivan eri syystä kuin yleensä. Kälyn isä putosi tikkailta, eikä selvinnyt ehjin nahoin. Selkäranka murtui useasta kohdasta ja luita katkesi ja murtui muualtakin kehosta. Edessä on monta operaatiota. Ja koska hän asuu Obamalandiassa, tulee tämä horjahdus olemaan melkoinen dieetti kukkarolle. Kälyni aikoo myydä leivonnaisia kulujen kattamiseksi ja pyysi leivonta-apua.
Olen kiitollinen ilmaisesta terveydenhuollosta!
Tunnetko sinä jonkun hiljaisen ihmisen? Sellaisen ujon nössykän, jolta ei kannata kysyä mitään, koska eihän hän edes osaa puhua?
Vai satutko sinäkin tuntemaan tyypin, jolle on annettu isommat korvat kuin suu? Sellaisen hyvän kuuntelijan, joka antaa toisillekin puheenvuoron ja sanoo hyvää, mutta harvemmin?
Minun vieressäni tallustaa yksi aikaisemminkuvattu. Monet tuntemistani ihmisistä jaottelisi hänet tuohon ensimmäiseen lokeroon. Kolmivuotisen taipaleemme aikana olen kuullut useita typeriä kommentteja liittyen hänen luonteenpiirteeseensä. Sanoma on aina sama: tuomittu puhumattomaksi. Älyttömimmät kommentit ovat saaneet aikaan pahan mielen, sekä minulle että asianomaiselle.
Sanoisitko jatkuvasti äänessäolevalle moottoriturvalle, että nokka soikeammalle välillä? Epäilisitkö ääneen, ettei kyseinen tyyppi kai tiedä edes vaimonsa nimeä, sillä naisparka tuskin saa suunvuoroa tuossa jatkuvassa älämölössä?
Luultavasti -tai toivottavasti- et. Nuo heitot ovat yhtä loukkaavia kuin utelut siitä, miten hiljaisempi on koskaan uskaltanut kosia ("liekö hän mitään kysyi, tuikkasi kai sormuksen sormeen ja kohautti hartioitaan.") tai mukahauskat vitsit ujomman sanavaraston laajuudesta.
Nyt kerron teille salaisuuden. Mieheni osaa puhua, hän oikeasti jopa käyttää taitoaan ja on hyväkin siinä! Eikä hän ole mikään poikkeustapaus. Hänet voi luokitella ihmisiin, jotka puhuvat kun heitä kuunnellaan. (Aikoinaan opin hienon psykologian termin, joka tarkoittaa, että oletetut asiat tapahtuvat. Kokeile vaikka: hoe ennen matikankoetta, ettet osaa mitään ja koe menee varmasti penkin alle. Toimii!) Nämä ihmiset eivät puhu yhtään enempää kuin on välttämätöntä, ellet osoita, että olet kiinnostunut ja välität. On ihmisen luontainen tarve tulla kuulluksi. Osa ihmisistä voi puhua ilman että kukaan sen erityisemmin hetkauttaa korvaansa heidän jutuilleen, toiset taas tarvitsevat hyvän kuuntelijan ja kenties hyväntahtoisen kannustuspotkun. Tuuppimalla ja olettamalla he pysyvät hiljaa.
Annetaan kaikkien suiden puhua juuri niin paljon kuin he tarvisevat. Ja muistetaanhan antaa kaikille mahdollisuus.
Kuulemisiin!
Sen sijaan, että olisin tullut täällä käymään aamuin illoin pariksi tunniksi, jouduinkin ihan yökuntiin. Ensimmäistä kertaa yksin yötä sairaalassa. Ensimmäistä kertaa yö erossa vuosikkaasta.
Tylsää.
Niin tylsää, että aloin virkata.
Mitä näistä on tulossa?
