Kauneuskilpailut

Keväällä posti toi kirjeen. Siitä se kaikki lähti.

Hetken mielijohteesta marssin toimistolle ja ilmottauduin mukaan kisaan.
Uskokaa tai älkää, kuvittelin kyseisen mittelön olevan helppoa kuin hengittäminen! Nolona myönnän luulleeni myös lähtökohtien olevan niin hyvät, ettei mitään tarvisi oikeastaan tehdä voiton eteen. Kunhan vain istuisin ja odottelisin palkintoa...

                                                 kuva taalta



Ja pah! 
Pian alkoi valjeta. Se, että kisaan ei kuulu yhtä tiettyä kisapäivää, ei olekaan mikään helpotus. Päinvastoin! Kisakunnossa on pysyttävä koko kesän, sillä tuomarit tulevat paikalle arvostelemaan milloin vain -todennäköisesti silloin kun heitä vähiten odotat.


Katumus mukaanlähtemisestä kasvoi päivä päivältä mahan kanssa samaan tahtiin. Kävipä mielessä jo perääntyminenkin. Ei minusta taida olla kisakunnon ylläpitäjäksi tällaisena etupainotteisena massankerääjänä, tuumin.


Vaan ei minusta kyllä luovuttajaakaan tule! Eilen en enää keksinyt yhtäkään tekosyytä lorvimiseen, joten päätin tehdä lehmän ruuansulatusta muistuttavan ajatustoiminnan sijaan jotain konkreettista. Aukaisin oven ja linkutin kipeine issiaksineni pihamaalle. Tuskanhiki valui ja selkäparka ruikutti vanhaa valitusvirttä. En yhtynyt kuoroon, vaikka mukanakulkeva alivuokralaisenikin alkoi vaatia lopettamista tömmyyttäen asuntonsa seinämyksiä kaikin voimin. Puhisin ja ähisin päättäväisenä puolen tunnin ajan maalilinja silmissä siintäen...

Ja kas näin! Valmista tuli! Kukkapenkki on rikkaruohoton, joten tervetuloa vain arvioimaan pihaamme, arvon tuomarit!

Tai hetkinen, odottakaas vähän niin könkkään hakemaan vielä ruohonleikkurin...

Päivän hymyil(l)yt

~Sadepisarat ikkunassa. Eipähän tarvi kastella kukkapenkkiä! Vielä kun saisi rikkaruohojenkitkentäpalvelun...

~Herkkähipiäinen reviirinvaltias, se kaikista pienimmäisin. Hän äänestää jaloillaan, jos mikään tai kukaan julkeaa koskea yksityisasuntonsa seinämiin! Potkusta päätellen jopa sydänääntä kuuntelevan lääkärin töräyttämä pieni geelikasa oli liikaa ;)

~Merkkipäivän kunniaksi tehty yllätysateria jälkiruokineen! Tosin yllätetyn roolia odotellessa joudun toistaiseksi väsäämään syötävät itse, mutta kuitenkin

~ Pikkusiskon päättömät pälätykset! Mistä lie niin söpöksi höpöksi oppinut?  Hihi

~Puutarhakekkerien suunnittelu. Ja voileipäkakku! Pian päättyy viikkoja kestänyt kuolanvaluminen!

~Puolentunnin puhelinkeskustelu vailla päätä ja jalkoja. Puheenaiheena yhtäaikaa kaikki mikä painaa mieltä, rakkoa tai n. pari kiloa

Sydämessäni olet suuri

Pikkuruinen piilottelija,
unelmissamme uiskenteleva
rakas ryttynokkamme.
Olet pienimmäisin meistä
kyntesi kuin kauraryynit
hiukset hennot haivenet
sormet sirot, kannat kapoiset.
Sydämessäni sinä olet suuri!

Nähdään pian, Tähti.

Puutarha päässä

Kaivellessa kasvimaata ja kukkapenkkiä sitä tulee ajatelleeksi kaikenlaista. Kuten kaikkien kuvitteellista kasvimaata, päänsisäistä puutarhaa.

On oma valintamme, mitä kylvämme. Kauniita kukkia, makoisia mansikoita, herkullisia herneitä. Kitkeriä karviaisia, hirveitä hapankaaleja vai annammeko rikkaruohojen rehottaa ja villiruohon valloittaa?
Tärkeää on myös pitää huolta pohjamullasta, jotta se toimisi suotuisana kasvualustana.
Mielen multapenkki tarvitsee lannoitusta, kastelua ja kitkemistä. Rikkaruohot pääsevät tuhoamaan tärkeitä taimia ja kovapintasimmatkin kasvit kuihtuvat, jos huolta ei pidetä.

Ihminen voi vaikuttaa paljoon, mutta kaikkivoipa se ei ole. Multa on muualtasaatua, lehvät lahjoja ja säänvaihtelut sateesta selkeään sellaisenaan säädettyjä ja sallittuja.

Sellaisia minä mietin nyppiessäni rikkaruohoja takapihallani. Mitäs sinä mietit?

Kuka olen?

Tuijotan tiukasti kuvajaistani. Kuinka monen kilon perunasäkki roikkuu leuan alla? Kuvailisiko rotan varvaskarva parhaiten tätä "naiseuteni kruunua"?

Jos ei nyt sittenkään keskitytä ulkoisiin ominaisuuksiin...

No mutta kuka siis olen?


*Vahvan aksentin omaava, omituinen maahanmuuttaja?
  
*Ison kuuntelevan korvan ruumiillistuma? Terävän, oikukkaan kielen ilmentymä?

*Stressiessi ja kyynelkaija?
 
*Lukion neljässä kolmessa ja puolessa vuodessa suorittanut työtön luuseri?

*Laiskuuteentaipuvainen ja mukavuudenhaluinen haaveilija?

*Huumorintajuinen viimetipan viipottaja?

*Reipas ja sisukas suomalainen, joka voisi työkseen maistella maitosuklaata ja suukotella salmiakkia? 

*Itsepäinen ja tahdonvoimainen isin tytto?

*Keskipisteenä salaisesti nauttiva erikoisuuden tavoittelija?

*Hajamielinen toheltaja, jolla on suuret aikeet ja pienet saavutukset?


Kai kaikkea tätä sopivassa sekoituksessa ja hieman väritettynä, etten joutuisi tunnistetuksi.
Se olkoon tämän blogin juoni!
Tervetuloa seuraamaan tuuan tuumailuja!