Friday 23 August 2013

Avoin kirje

Ajattelin tänään pyykkejä ripustellessani sinua, kuka lienetkin. Haluan kirjoittaa ajatuksenjuoksuani ylös, etten unohtaisi. Mietin sinua paljon.

Päätin, etten lupaa sinulle kuuta ja tähtiä taivaalta, mutta lupaan katsella niitä kanssasi. En voi myöskään luvata olevani erehtymätön tai täydellinen, mutta lupaan yrittää parhaani! Lupaan senkin, että olet aina tervetullut kotiin sellaisena kuin olet - mitä ikinä sitten tapahtuukaan. Lupaan rakastaa sinua aina!

Lupauksieni lisäksi toivon jotain tulevaisuudelta ja sinulta. Suurin toiveeni ei ole, että menestyisit hyvin arvosanoin koulusta tai että saavuttaisit jotain suurta. Toivon hartaasti, että kokisit itsesi rakastetuksi, hyväksytyksi, tärkeäksi ja hyväksi. Että olisit onnellinen. Ja että muistaisit, mikä elämässä on tärkeintä.
Haluan opettaa sinulle paljon. Hyväksymistä. Anteeksiantamista ja -pyytämistä. Itseluottamusta. Välittämistä. Kuuntelemista. Haluan opettaa nämä sinulle omalla esimerkilläni.

En vielä tiedä kuka olet. Odotan, että saan oppia tuntemaan sinut! Yhden asian tiedän jo nyt: olet tärkeä!
Tervetuloa maailmaan, kulta! Me odotamme sinua.

Rakkaudella, äitisi

Monday 12 August 2013

Ei mihinkään kiire

Tänään on päivä, jolloin voisin istua ja katsella pyykin kuivumista.

Friday 9 August 2013

Leipää ja kalaa!

Pitkä viikonloppu toi mukanaan uusia, odotettuja juttuja: pakastin, perheen pikku telttaretki ja päivällispottuja omalta pihamaalta!

Pakastin - toisen romu, toisen aarre - oli kauanodotettu lisäys talouteemme. Iloisesti autonlavalla keikkuen se matkasi kohti määränpäätään, valmiina astumaan palvelukseen. Nyt tavoitteena on saada sen vatsa pullolleen kuin omistajalla, ennen kuin allekirjoittaneen maha tyhjenee! Siispä esiliina eturepun suojaksi, vastukset kuumiksi ja jauhot pöllyämään!



Uunituore leipä.<3





Listan kakkonen ei sekään ollut oikeastaan ihan uutta, olenhan nukkunut teltassa usein ennenkin. Tai no niin.. nukkunut!
Ennen telttailun ongelmakohtia olivat suoristusraudalle tarvittavan sähkövirran puuttuminen ja hyiiikällöttävät hämähäkit ja heinäsirkat. Tällä kertaa laskin lampaita sadepisaroiden tahtiin jännittäen kastumista, haaveilin omasta sängystä vaivalloisesti vaikeroiden, hain epätoivoisesti vähemmän kovaa kohtaa kolottavan kylkeni alle, odottelin päivän sarastusta ja toisen heräämistä. Yksin en kuitenkaan joutunut valvomaan, siitä pikkukaveri muistutti aika ajoin!






Onneksi ennakoin tilanteen jo retkeä suunnitellessa ja tilasin vain yhden yön reissun. Selvisin vuorokauden seikkailusta mahtavan seuran ja sapuskan ansiosta!
Luonnonhelmassa pää puhdistui ja sydän virkosi - olo oli kuin vastarakastuneella!




Oma koti kullan kallis toivotti seikkailijat tervetulleiksi takaisin kaikkien mukavuuksien pariin.
Siellä uusien perunoiden ja uunituoreen leivän välissä jossain, miehen pyydystämän ja paistaman kalan sekä oman kasvimaan tuotosten lomassa, minä ajattelin.






Ajattelin, että kyllä on hyvä olla!