2/5

Noidannuoli ja nuha. Tänään ei irtoa tekstiä.

Arkihaaste 1/5

Facebookissa on jo pitemmän ajan pyörinyt ihastuttava ja vihastuttava haaste, jossa jaetaan arkea kuvina viiden päivän ajan. Aluksi en ajatellut osallistua ollenkaan, mutta saatuani haasteen kahdesti päätin siirtää sen tänne blogin puolelle.

Aamulla mies valmisteli lähtöään päivittäiselle rutiinilleen "postia hakemaan" eli työpaikalleen kahville. Tyttö protestoi lähtöä, joten daddy nappasi hänet mukaansa!
Tämä tarkoitti minun omaa kahvihetkeä. Pulla kerkesi melkein kadota ennenkuin muistin ottaa kuvan. Vaniljapulla<3
Iltapäivällä kävin kampaajalla. Viime kerrasta oli kulunut jo vuosi! Ennen ja jälkeen.

Ihme on tapahtunut!

Tänään se tapahtui! Ei, mies ei laulanut minulle rakkausserenadia valtava kukkapuska kainalossaan. Eikä kyse ole siitä, että lapseni olisi sanonut ensimmäisen lauseensa japaniksi. Puhun nyt oikeasta Ihmeestä!
Aamulla suivaannuin tiskivuoreen, joka oli eilisestä asti odottanut altaanreunalla tuomiotaan. Energiapuuskissani päätin putsata myös tiskienkuivaustelineet ja vaihtaa niiden aluspyyhkeet. Sääntöjenvastaisesti valitsin pyyhepinon alimman pyyhkeen ja vedin sen varovasti alas sotkematta pinoa. Ja silloin se tapahtui: suklaalevy lensi kaaressa lattialle. Suklaalevy. Ei mitään muistikuvaa, milloin olen sen sinne tunkenut. Ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin piilottamaan mieleni polttoainetta talooni ja oikeasti unohtamaan sen koko olemassaolon!
Jotain hyötyä tästä vauvan tuomasta sivuoireesta, lahosta latvasta.

Numeroita

2 kotia. Tuplaonni ja kaksinkertainen ilo. Saman taivaan alla ollaan, vaikka meri erottaakin. Rikkautta on omistaa näin paljon rakkautta.

1 lapsi. Suuri määrä tunteita pakattu tiiviisti, että on saatu aikaan tuo pieni paketti. Minun Vaapukka, Lobster, Parker. Lupukin toisinaan. Hyvä tyyppi se ainakin on!

40 - räpylän koko. Ei ole kanootti kapea, mutta vielä mahtuu eteisessä kääntymään. Nyt tajusin, että yksi raskaudenajan kauhuskenaarioni jäi toteutumatta: vaikka halla vei haivenet ja iho sai ikuiset arvet, sain pitää siron jalanmallini.

7674 päivää vanha. Viime viikolla tuli uusi numero vuosimittariin. Silti vielä nuori. Toisen kerran elämässäni sain kukkia merkkipäivänäni. (Ei vieläkään mieheltäni, mutta hän sentään leipoi kakun!)

6 siskoa ja toinen mokoma siskoksi laskettavia. Ootte parhaita! <3

~20 blogia lukulistalla. Tykkään lukea jos jonkinlaista blogia, aktiivisesti seuraan parisenkymmentä. Pari päivää sitten sain yhdeltä "blogi-idoliltani" mahtavaa positiivista palautetta kirjoituksistani! Tuli niin hyvä mieli! (ja pieni häpeä siitä, että en ole pitänyt parempaa huolta blogistani... yritän kirjoitella aktiivisemmin jatkossa.)