Tuesday 2 July 2013

Ikävä ikävä

Kaksi kotia - tuplaonni vai pahin vitsaus?
Yksiselitteistä vastausta ei minulta löydy, vaan kaikki riippuu päivästä, olotilasta ja asenteesta.

Toisinaan koen, että sydämeni on revitty kahteen paikkaan. Välillä tunnen tyhjyyttä, en kuulu minnekään.






Viime viikonloppuna podin pahinta ikävää pitkään aikaan! Yritin pitää ajatukset toisaalla tekemällä muita juttuja, yritin elää mukana kuvien ja puhelinsoiton avulla, yritin kuuntelemalla kuvitella olevani siellä. Koetin kaikinvoimin hukuttaa sen ikävän ikävän, kurjan kaipauksen.




Kaiken keskellä elättelen toivoa. Tulisipa ikävöimäni ihmiset käymään! Pääsisinpä vierailemaan siellä kaukana! Ehkä joku päivä toiveeni toteutuvat...




Täydellä roskakorilla monta viestiä:
Säälittävä itkupilli!
Käy kaupassa - kaappi on nyt takin lailla tyhjä.

Hengissä näköjään selvisit.


Kurttuisiin nenäliinoihin on upotettu
kaipauksen kyyneleitä
tyhjyyden tunnetta
yksinäisyyttä
tunteellisuuden tippoja
selittämättömiä silmänesteitä
herkkyyden helmiä
vahvuuden vastustajia

Toisina päivinä selviän. Toisina taistelen, että selviän.

4 comments:

  1. Koti on siellä, mihin sinä sen luot.

    ReplyDelete
  2. Tuli ihan tippa linssiin ku luen näitä, vasta la sain tietää tästä blogista. Oot mielessä, rakas. T. Unelma-sisko

    ReplyDelete

Jätäthän merkin käynnistäsi!