Yksiselitteistä vastausta ei minulta löydy, vaan kaikki riippuu päivästä, olotilasta ja asenteesta.
Toisinaan koen, että sydämeni on revitty kahteen paikkaan. Välillä tunnen tyhjyyttä, en kuulu minnekään.
Viime viikonloppuna podin pahinta ikävää pitkään aikaan! Yritin pitää ajatukset toisaalla tekemällä muita juttuja, yritin elää mukana kuvien ja puhelinsoiton avulla, yritin kuuntelemalla kuvitella olevani siellä. Koetin kaikinvoimin hukuttaa sen ikävän ikävän, kurjan kaipauksen.
Kaiken keskellä elättelen toivoa. Tulisipa ikävöimäni ihmiset käymään! Pääsisinpä vierailemaan siellä kaukana! Ehkä joku päivä toiveeni toteutuvat...
Säälittävä itkupilli!
Käy kaupassa - kaappi on nyt takin lailla tyhjä.
Hengissä näköjään selvisit.
Kurttuisiin nenäliinoihin on upotettu
kaipauksen kyyneleitä
tyhjyyden tunnetta
yksinäisyyttä
tunteellisuuden tippoja
selittämättömiä silmänesteitä
herkkyyden helmiä
vahvuuden vastustajia
Toisina päivinä selviän. Toisina taistelen, että selviän.
<3
ReplyDeleteKoti on siellä, mihin sinä sen luot.
ReplyDeleteTuli ihan tippa linssiin ku luen näitä, vasta la sain tietää tästä blogista. Oot mielessä, rakas. T. Unelma-sisko
ReplyDeleteVoi Unelma<3
Delete