Thursday 26 March 2015

Uusia piirteitä

Eräs ystäväni totesi kerran, ettei ymmärrä kahta asiaa minussa: sitä, että käytän kotonakin farkkuja ja jätän makuuhuoneen verhot talvella päiväksi kiinni. Verho-tapaus on ihan loogisesti selitettävissä -herätessä oli pimeää ja sitä paitsi nousin ylös, puin ja lähdin huoneesta, ei ollut aikaa ikkunasta ulos kurkisteluun. Koulusta palattuani oli taas pimeää, joten olisin joutunut laittamaan verhot kiinni samantien. Mutta koska fiksuna jätin huoneeni pimentoon koulupäivän ajaksi, säästyin siltä turhalta kädenliikkeeltä iltapäivisinkin. Miten kätevää! Laiskuuteni lähentelee neroutta kuten Wagnerilla!

No mutta entäs ne farkut? Muistan kyllä, miten siskoni vaihtoivat kotivaatteet päälle koulusta tullessaan. Lukioaikoinani mietin jo hetken, että pitäisikö minun isosiskona vähän opastaa perheen kuopusta pukeutumisasioissa, sillä iltaisin näin hänet samaan hupparin ja kollareihin verhoutueena huolettavan monena päivänä peräkkäin. Varovaisen tiedustelun myötä minulle selvisi, että kyseessä ei ollutkaan siskoparan tyylimoka vaan hän oli kerennyt vaihtaa koulu-uniformunsa rentoihin kotikamppeisiin jo ennen kuin minun bussini starttasi naapurikylässä. Minä en moisesta kotikuteilusta välittänyt. Farkut oli ihan tarpeeksi mukavat päällä. Säästyin myös turhalta vaivalta, kun ei tarvinnut vaihtaa asua ennen harrastuksiin lähtöä. En olisi ikinä kehdannut ilmestyä soittotunnille verkkareissa! Enkä olisi jaksanut kyllä vaihtaa vaatteita montaa kertaa päivässä. Laiska mikä laiska.

Jokin on kuitenkin muuttunut. Havahduin tuohon ajatukseen, kun yllätin itseni aukaisemalla verhot yksi aamu. (Toki ulkona oli jo valoisaa, mutta silti.)

Laiskuudesta en ole päässyt eroon, valitettavasti. Silti sisäinen aamupirkkoni on nykyään niin vahva, että sälekaihtimien säätönarujen veteleminen tuntuu jopa pakolliselta! Toinen muutos on tapahtunut vaatekaapissani. Hyllyiltä löytyy vaateparsia, joiden etuliitteenä on sana "koti". Jos aamulla ei ole pakollista menoa, puen ylleni k-o-t-i-v-a-a-t-t-e-e-t. Eikä siinä vielä kaikki. Jos nyt satun jonnekin menemään päivän aikana, puen yleensä farkut. Mutta. Vaihdan ne rennompiin heti, kun pääsen taas kotikynnyksen yli. Kyllä. Uskomatonta!

Että älkää hyvät ihmiset uskoko, etteikö ihmiset muutu. Tässä virnuilee yksi elävä esimerkki, collegehousut jalassa!

7 comments:

  1. Replies
    1. Mitä seuraavaksi? Kuomat jalassa kauppaan?:)

      Delete
    2. Sitä saa toivottavasti odottaa vielä..

      Delete
    3. Mä olen käyny Kuomat jalassa kaupassa monta kertaa! :)
      Miksi makuuhuoneen verhot pitäisi aukaista päivän ajaksi? Eihän siellä kukaan vietä aikaansa. Olohuoneen verhot kannattaa ennemmin aukaista. :P

      Delete
  2. Replies
    1. Ja samaa piti myös sanoo ku Saara että huhhuh, mikä suhun on tullu!

      Delete

Jätäthän merkin käynnistäsi!