Tuesday 10 March 2015

Pieniä huomioita

Viimeisestä postauksesta on jo yli kuukausi aikaa. Mitä pitempi tauko, sen hankalampi on aloittaa uudestaan. Ajattelin kuitenkin ottaa pehmeän laskun ja kirjoittaa pikkujuttuja ylös. Tästä se lähtee taas! (Muuten, tiedän miltä tuntuu käydä blogissa, jossa ei taaskaan ole uutta postausta. Terkkuja vaan siskolle! T.vakituinen vierailija ;))

***
En olisi koskaan arvannut, miten kauan aikaa nykyään kulutan tavaroiden etsimiseen päivittäin. Ennen ruokaa etsin nokkamukia, iltapalan jälkeen on vuorossa unikoiran metsästys, uloslähtiessä huomaan, että vain toinen minikumppari on eteisessä. Ei lienee yllätys, että toisinaan ollaan liikenteessä eriparihanskat kädessä.

***
Sama nainen, erilainen raskaus. Näissä kahdessa ei ole melkein muuta yhteistä, kuin mahan kasvu. Sekin tapahtuu eri tahtiin.

***
Kevät yllättää piristävyydellään joka vuosi! Sulat tiet, linnunlaulu, räystäiltä tippuva vesi. Niin tuttua, mutta silti jaksan ilahtua lumipeitteiden ja toppakerroksien vähenemisestä tänäkin keväänä!

***
Kaupan krääsähyllyn perusteella pääsiäinen on kohta täällä. Autossa soi aiheeseen sopiva cd, joka tuo vanhimman siskoni mieleen joka kerta. Jostakin syystä tämä keväinen juhla on päässäni "yhtä kuin lapsuusperheeni esikoinen". Noita Nokinenää ja pashaa myöten.

***
En ole koskaan käynyt aurinkorantalomalla, enkä myöskään ole sellaista sen kummemmin kaivannut. Turistirysät ei houkuta. Tänä talvena on kuitenkin käynyt pari kertaa mielessä, että pitäiskö sittenkin joskus... Kysyin mieheltäni eräs ilta, että mihin hän haluaisi matkustaa viikoksi, jos työ ja talous ei olisi rajoittamassa valintaa. Olin jo itse miettinyt omat haavekohteeni valmiiksi, joten yllätyin hänen vastauksesta -identtinen omani kanssa! Jos kadulta joskus löytyy  tukko rahaa ja kalenterista sopiva ajankohta, suuntaamme melko varmasti Meksikoon, Kuubaan tai B.C:n rannikoille.

***
Edellisen kohdan lomahaaveet ovat erillään realistisemmista reissusuunnitelmista. Tarkoituksena olisi tänä vuonna viettää joulu lapsuudenkodissani. Toivomme sormet ja varpaat ristissä, että tämä käy toteen. Ja luulenpa, ettemme ole ainoita!
Niin, ja siskoni eivät tunnistaneet tytärtäni kuvasta. On siis aika vierailla puolin ja toisin!

***
Löysin vasta vanhan vihkoni, johon olin silloin tällöin raapustellut ajatuksiani. Vähän niin kuin karvalakkimalli nykyisestä blogistani. Yksi ero: kirjoitusinspiraation kadotessa en nykyään riimittele kaunokielistä runoa siitä karkulaisesta. :D Liekö vanhaksi tulossa, kun ei enää kynä tuohon taipuisi?

9 comments:

  1. Jälleen kerran kiva kirjotus! On kyllä oikeesti niin mukava ku kevät tulee. Aamulla ennen seittämää linnut laulaa ja aurinko paistaa :)
    ja mulla on todellakin myös sormet ja varpaat ristissä!

    ReplyDelete
  2. Replies
    1. Joilla on siis sormet ja varpaat ristissä! :)

      Delete
  3. Replies
    1. Jep, pitäis korjata puhelin että pääsee kirjottamaan siitä

      Delete
  4. oikaiskaa välillä ainaki ne varpaat ett mahtuvat kenkiin heh,heh

    ReplyDelete

Jätäthän merkin käynnistäsi!